(Hirvikoira- lehti 2/ 1998)
ELAINLÄÄKARI ERKKI HARA:
Pystykorvien talvipäivillä pidin esitelmän metsästyspystykorvien terveyden- ja sairaudenhoidosta. Koska tämä hyvin vapaa esitelmä herätti keskustelua, yritän palauttaa mieleeni joitakin yksityiskohtia siitä sekä tarkentaa sanomaani.
Keskustelua herätti varsinkin harmailla pystykorvilla esiintyvä talipattisairaus, josta ei koiranomistajilla ole oikein tietoa. Kysymyksessä on keratoakantooma (infundibular keratinizing acanthoma, intracutaneous cornifying epithelioma).
Tässä taudissa esiintyy tyypillisiä talirauhaspatteja eri puolella kehoa, pääasiassa kuitenkin kaulalla, etu- sekä takaselän alueella. Kyseessä on hyvänlaatuinen karvatuppiepiteeleistä alkunsa saanut kasvainmuutos. Juuri harmaa norjanhirvikoira mainitaan yleisesti kirjallisuudessa koirarotuna, jolla on taipumus muodostaa nimenomaan tämäntyyppisiä ihokasvaimia. Syitä tähän altistukseen ei kuitenkaan tiedetä.
Eläinpatologi Seppo Saaren mukaan kyseessä on histologisesti neoplastinen eli uudis-solumuutos. Muodostuu yksi tai useampi kystinen muutos iholle, joka on keratiinin täyttämä. Vaikka syy tähän tautiin onkin tuntematon, taudin generalisoitunut muoto, jossa havaitaan useita talirauhaspatteja iholla, on perinnöllisesti leviävä.
Tauti puhkeaa yleisesti alle viisivuotiailla koirilla. Uroksilla se on yleisempi kuin naarailla. Patit voivat olla kovia tai pehmeitä. Yleensä ne ovat ympäristöstään hyvin erottuvia kooltaan puolesta viiteen senttimetriä. Patit aukeavat iholle monasti ajan myötä. Kun näitä patteja puristelee, niistä pursuaa ensin kovahko massa ulos. Nämä patit eivät tartu suorassa kontaktissa koirasta toiseen eivätkä Iähetä etäispesäkkeitä muualle elimistöön.
Taudin generalisoituneessa muodossa voi ihopatteja olla jopa viisikymmentä, jolloin niitä ilmestyy iholle koko eliniän ja haittaavat huomattavasti koiran elämää. Vaikka tauti ei sinällään olekaan tappavaa, on selvää, että tällaisessa yleistyneessä muodossa se on voimakkaasti koiraa invalidisoiva vaiva. Usein päädytään tällöin koiran lopetukseen eläinsuojelusyistä.
Keratoakantooman hoito on lähes toivotonta. Toinen toistaan eksoottisimpia hoito-vaihtoehtoja kuulee kerrottavan maallikoiden suulla. Yksittäisiä patteja voidaan poistaa kirurgisesti leikkaamalla, cryoterapialla tai sähköveitsellä leikaten. Mikäli kyseessä on pahasti tulehtunut patti, voidaan suositella antibioottikuuria. Mainitsen vielä erikseen, ettei mikään linkomysiini- tai muu antibioottikuuri tautia paranna. Uskokaa minua. Usein ainoa järkevä hoitokeino on vain ihmetellä ja päivitellä tätä tautia tekemättä yhtään mitään. Lopuksi suosittelen olla käyttämättä sellaisia koiria jalostukseen, joilla on taudin yleistynyt muoto.
Lohen tutkimusryhmä on tutkinut rasvapatteja jo useamman vuoden ajan. Ohessa linkki tutkimusryhmän sivuille, jossa lisää tietoa sairaudesta:
Keratoakantooma- tutkimusprojekti
