(Hirvikoira- lehti 2/ 01)
Teksti:
ELL ESA SOPPELA
pieneläinsairauksien erikoislääkäri, Eläinlääkäriasema AKUUTTI, Oulu
KOIRAN NENÄPUNKKI
Millainen loinen?
Nenäpunkki on 0,7- 1,5 mm pituinen koiralla esiintyvä punkkilaji. Se on väriltään vaalea ja erottuu paljain silmin tummalla alustalla. Se elää koiran nenäontelossa, mutta saattaa piileskellä muissakin pään onteloissa. Joskus niitä tulee ulos sierainaukoista ja tällöin niitä voi nähdä kirsussa ja kuonolla.
Yleisyys
Ensimmäisen kerran punkista on tutkimustietoa Euroopasta vuodelta 1970, jolloin Ruotsissa tutkittiin yli 400 koiraa nenäpunkkien varalta ruumiinavauksen yhteydessä. Silloin todettiin l ,9 %:lla tutkituista koirista nenäpunkkeja. Tutkimus uusittiin Ruotsissa 1992 ja tällöin nenäpunkkeja todettiin 27,3 %:lla tutkituista koirista. Suomessa alkoi olla havaintoja punkista 1990-luvulla ja nykyään se on selvästikin yleinen loinen.
Tartunta
Nenäpunkki tarttuu suoraan koirasta toiseen. Huoneenlämmössä punkit elävät koiran ulkopuolella noin vuorokauden. Kosteus ja viileys suosivat punkin elossa pysymistä: esimerkiksi jääkaappilämpötilassa punkit säilyvät hengissä kolme viikkoa koiran ulkopuolella.
Merkitys koiralle
Yleensä nenäpunkki on koiralle melko harmiton loinen. Usein koiralla ei ole päälle päin näkyviä oireita lainkaan. Jos oireita on, ne ovat hengitysteiden ärsytysoireita: aivastelua, pärskimistä, äänekästä krohinaa nenän kautta sisään hengittäen, sierainvuotoa, tuhahtelua, kyynelvuotoa, kuonon kutinaa. Punkkien määrä ja koiran herkkyys vaikuttavat hajuaistin toimintaan. Tällöin se häiritsee työskentelyä esimerkiksi metsästyskoirilla.
Miten tutkitaan?
Helpointa loistartunta on osoittaa, jos punkkeja löytyy koiran sierainaukoilta tai limapärskeistä. Joskus koirien omistajat havaitsevat vaaleita, hilsejyvän kokoisia ötököitä liikkumassa sierainten lähellä. Itse olen nähnyt nenäpunkkeja ihan sivulöydöksenä esimerkiksi leikkausten yhteydessä. Näin punkkeja kuitenkin havaitaan harvoin. Koiran nenäontelon rakenne on monimutkainen ja siksi luotettavaa näytettä suoraan limakalvoilta ei saada. Jos otetuissa limanäytteissä ei ole nenäpunkkia, se ei varmista koiran olevan nenäpunkiton, punkithan voivat piileskellä vaikka kallon muissa onteloissa. Yleensä tilanne on se, että tyypillisten oireitten perusteella epäillään nenäpunkkitartuntaa ja koira hoidetaan loislääkkeillä.
Hoito
Aiemmin nenäpunkkitartuntaa on hoidettu ivermektiini- tai milbemysiinioksiimilääkkeellä. Näistä ivermektiiniä ei ole rekisteröity koirilla käytettäväksi joskus esiintyvien vakavienkin sivuoireiden vuoksi. Milbemysiinioksiimi taas on erikoisluvalla hankittava lääke sen hankinta on siksi rekisteröityjä lääkkeitä hankalampaa. Tällä hetkellä yleisin tapa hoitaa nenäpunkkitartunta on käyttää uutta selamektiinilääkettä (kauppanimi on Stronghold). Se on reseptilääke, eläinlääkäri siis määrää tämän lääkkeen epäiltäessä nenäpunkkitartuntaa. Selamektiinin käytöstä on julkaistu syksyllä 2000 ruotsalainen tutkimus, jossa lääkkeen teho nenäpunkkiin on hyvä.
