Valkoisen ruotsinhirvikoiran synnystä on kaksi erilaista teoriaa. Teoriaa siksi, että kummallakin on omat kannattajansa. Ensimmäinen ja virallinen tieto valkoisesta on jämptin valkoinen mutaatio, toinen taas ensimmäisten pentujen syntyalueella liikkuneesta valkoisesta laikasta, joka oli erittäin hyvä värinsä periyttäjä.
Valkoinen koira on ollut muutaman vuoden SKL:n hyväksymä rotu, ja sitä on muutamia tuotu Suomeen lähinnä Ruotsista, missä se on varsin yleinen hirvikoirarotu. Ensimmäiset valkoiset pennut Suomessa syntyivät huhtikuussa2000.
Valkoisen koiran luonne on miellyttävän ystävällinen. Se pyrkii tinkimättä olemaan isännälle mieliksi antautumalla jatkuvasti rapsutuksen kohteeksi. Se väistää rähisevät koirat, eikä alennu taisteluun, vaan lähtee omille teilleen. Sen luonteeseen ei kuulu pihavireys ja turha räksytys, vain vieraan koiran tai ihmisen tulosta ilmoittaminen. Kotikoirana sillä on parhaat seurakoiran ominaisuudet.
Metsästysvietti näkyy jo pentuna pikkulintujen kiinni-yrittämisenä ja sitä mukaa kun ikää kertyy myös riista suurenee. Narttu alkaa olla AVO1 :n haukkuja noin 2,5-3,5 -vuotiaana ja uros on selvästi varhaiskypsempi. Sen haku on valkoista juovaa, ei kuitenkaan liian laajaa, vaan pysyy yleensä alle kilometrin etäisyydellä, mutta liike on hurjaa kiitolaukkaa.
Valkoinen ruotsinhirvikoira soveltuu erityisen hyvin pienehköjen metsästysalueiden hirvipuimuriksi hyvien löytöhaukkuominaisuuksiensa vuoksi. Parhaat yksilöt pidättelevät hirviä päiväkausia jopa alle hehtaarin metsäsaarekkeessa, mikä osaltaan kuvastaa hirvien luottavan valkoiseen väriin. Valkoinen ruotsinhirvikoira tuo piristävän lisän syksyn harmaaseen hirvijahtiin.
(Hirvikoira- lehti 4/2000, Heikki Ahola)
