Ensimmäisiä kirjoituksia tämän tyyppisistä koirista löytyy 1800-luvun alusta, jolloin englantilainen Lloyd oli tavannut Norjassa harmaa norjanhirvikoiran tyyppisiä koiria. Koiranäyttelyssä Norjassa esiintyi tämän tyyppisiä koiria ensimmäisen kerran vuonna 1877. Vuosisadan alussa ilmestyi ensimmäinen rotumääritelmä. Kantakoirana tässä rodussa pidetään koiraa nimeltä Gamle Bamse Gram.
Vuosisadan 1800-1900 vaihteessa ruotsalais- norjalainen komitea sai työkseen selvittää, kuinka silloisista monimuotoisista hirvikoiravariaatioista saatettaisiin kehittää yksi yhtäläinen hirvikoirarotu. Pystykorvaisia, kippurahäntäisiä riistan haukkujia kutsuttiin yleisnimellä norlanninkoiriksi, Norlannin turkiskoiriksi tai jämtlanninkoiriksi.
Siinä missä Ruotsin Härjedalenissa käytettiin komiteasopimuksista piittaamatta vanhan taalainmaantyyppistä kookasta koiraa, tarkensivat norjalaiset olemassa olevaa pystykorvakantaansa normien mukaiseksi.
Vuonna 1946 katsottiin olevan olemassa kaksi erillistä, samankaltaista hirvikoirarotua, norjalaisten harmaapystykorva ja ruotsalaisten jämtlanninpystykorva.
Norjalaisten käyttämä koiratyyppi kävi sekä pysäyttäväksi hirvikoiraksi, että aavoilla alueilla hirveä kytkettynä etsiväksi koiraksi. Saman maan kaksi erilaista pyyntiperinnettä hyödynsi kumpikin olemassa olevaa koirakantaa. Pysäyttävä työskenteli irti ja haukkumalla, kytkettynä etsivä koira oli haukkumaton. Norjassa on edelleen kahdella tavalla työskenteleviä harmaita norjanhirvikoiria ja molemmille on oma koemuotonsa.
Harmaa norjanhirvikoira on Norjan kansallisrotu, mutta sen kehitystä on voimakkaasti edistänyt myös Ruotsi ja Suomi. Rotua esiintyy myös yleisesti mm. Englannissa ja Yhdysvalloissa. Suomeen rotu tuli jo 1930-luvulla ja todellisen läpimurtonsa se teki 1970-luvulla.
Rodulla on heikosti kehittynyt vahtimisvietti, jonka vuoksi sitä voi hyvin pitää myös taajamaolosuhteissa. Parhaimmillaan harmaa norjanhirvikoira on hirvijahdissa. Luontaisen leppoisan luonteensa ansioista sillä on paimennustaipumus hirven käsittelyssä. Hyökkääväisyys on rodulle vierasta. Rauhallisuutensa ja hyvän hajuaistinsa ansiosta harmaa on myös kuin luotu haavoittuneen riistan jäljestämiseen.
Vuosittain rotua rekisteröidään Suomessa n. 1000 pentua. Rodun suosio johtuu todennäköisyydestä, jolla ostajalle osuu käyttökelpoinen hirvikoira. Harmaan norjanhirvikoiran hallitsevin ominaisuus, yleisesti ottaen, on erittäin voimakas riistaverisyys ja varhaiskypsyys riistatyöskentelyssä. ”Hirvihulluus” on rodun tavaramerkki.
