(Hirvikoira- lehti 1/ 00)
Esa Soppela
Kirjoittaja Esa Soppela on pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri. Hän on valmistunut eläinlääkäriksi 1986 Helsingissä. Sen jälkeen hän on työskennellyt monella pieneläinvastaanotolla eri puolella Suomea ja Helsingin yliopiston eläinsairaalassa. Pisimpään, 10 vuotta, hän on työskennellyt nykyisessä työpaikassaan Eläinlääkäriasema Akuutissa Oulussa. Metsästyskortti on suoritettu 15-vuotiaana ja eräharrastukset kuuluvat edelleen Esa Soppelan vapaa-aikaan.
Anaali- eli perärauhasiksi sanotut eritepussit sijaitsevat koiralla peräaukon moIemmin puolin, oikealla ja vasemmalla välittömästi peräaukon vieressä. Pussit ovat keskikokoisella koiralla noin maapähkinän sydämen kokoiset. Ne tyhjentävät eritteensä peräaukon poimuissa sijaitsevista purkuaukoista. Normaalisti eritettä tulee ulostamisen yhteydessä peräaukon supistajalihasten toimiessa. Normaali anaalirauhaserite on voimakkaan ja pahan hajuista ja ihmisenkin aistittavissa. Rauhaset ja niiden erite ovat siis normaali koiralla oleva rakenne. Joskus kuulee, että virheellisesti luullaan pahanhajuista eritettä sairaudeksi.
Anaalirauhanen-nimi on sikäli vakiintunut, että sitä on turha minun yrittää muuttaa tällä artikkelilla. Totuus kuitenkin on se, että ”anaalirauhanen” on pieni varastopussi eikä rauhanen. Sen seinämässä on kahdenlaisia pieniä rauhasia, jotka tuottavat eritettä tähän varastopussiin.
Anaalirauhaseritteen tehtävä on toimia ainakin jonkinlaisena viestimenä eläinjoukossa. Nykyajan koiralle rauhasilla ei ole niinkään merkitystä viestivälineenä, vaan monenlaisten pikkuvaivojen aiheuttajana. Rauhaset ovat siis jäänne koiran villieläinajalta ja nykyajan koiralle ne eivät ole välttämättömät.
Normaalisti rauhasen erite on juoksevaa ja väriltään vaalean kellertävää harmaata. Rauhaset tyhjenevät ulostamisen yhteydessä. Tämä normaali toiminta saattaa häiriintyä, jos erite muuttuu paksuksi tai peräti kuivaksi. Samoin voi olla häiriöitä, jos eritettä tuotetaan liikaa, peräaukon supistajalihasten toiminta heikkenee tai ulosteet muuttuvat löysiksi. Tyhjentymisaukko saattaa tällöin tukkeentua ja seurauksena on eritteen käymisreaktio rauhasten sisällä sekä tulehdus ja infektio.
Sekä nartuilla että uroksilla on anaalirauhasongelmia samalla tavalla. Vaivoja on myöskin kaikenikäisillä koirilla. Eniten rauhasharmeja on pienillä koiraroduilla, mutta kaikenkokoisilla niitä esiintyy vieläpä valitettava usein.
Anaalirauhasongelmat näkyvät peräaukon nuolemisena ja jyrsimisenä sekä niin, että koira vetää peräänsä pitkin maata. Nämä saattavat tulehduttaa ihoa peräaukon ympäriltä. Jatkuva tulehtuneen alueen nuoleminen voi tulehduttaa myös koiran nielun. Tällöin nielun ja kurkunpään tulehtuminen aiheuttaa kakistelua ja yskimistä. Oireina saattaa esiintyä myös ulostamisvaikeuksia, hännän takaa-ajoa, epätavallista pahanhajuisen eritteen purskahtelua peräaukkoon, lantioalueen jyrsimistä ja nuolemista, aggressiivisuutta peräpäätä käsiteltäessä.
Täynnä olevat rauhaset tuntuvat peräaukon molemmin puolin ihon läpi pieninä pallukoina. Ne sijaitsevat peräaukosta kello neljän ja kahdeksan kohdalla. Jos rauhanen tukkeutuu ja tulehtuu, tässä kohdassa saattaa näkyä turvotusta ja punoitusta ihossakin. Rauhanen saattaa jopa puhjeta suoraan ihon läpi.
Tukkeutunut anaalirauhanen täytyy tyhjentää säännöllisesti ainakin kerran viikossa muutaman viikon ajan, jotta normaali toiminta palautetaan. Liikaa voimaa tyhjentämisessä ei saa käyttää, jotta anaalirauhasta ei vahingoiteta tai peräsuolta vahingoiteta. Parhaiten tyhjennys onnistuu työntämällä hansikoitu etusormi perä-aukkoon ja ottamalla täysi anaalirauhanen etusormen ja peukalon väliin. Monilla koirilla anaalirauhasen saa melko tyhjäksi myös ”niistämällä” ihon puolelta molemmat rauhaset yhtäaikaa. Tulehtunut tai pahoin tukkeutunut rauhanen jätetään eläinlääkärin hoidettavaksi. Jos vaiva on jatkuva, omistajankin kannattaa opetella tukkeutuneen rauhasen tyhjennys, jotta vältytään sairauden pahenemiselta tulehdukseksi.
Tulehtuneiden rauhasten hoidossa käytetään rauhasten tyhjennystä ja huuhtelua, rauhaseen voidaan laittaa antibioottitahnaa. Joissakin tulehdustapauksissa käytetään myös antibiootteja suun kautta. Toistuvissa tulehdustapauksissa ja jatkuvissa tukkeutumistapauksissa suositellaan anaalirauhasten poistoleikkausta.
Välillä metsästyskoiraharrastajien piirissä leviää muoti-ilmiönä tieto, että anaalirauhaset ovat pääasiallinen syy koiran huonoon hajuaistiin. Olen kuullut kommentteja, että suunnilleen voittajakoiraa ei voi olla ilman anaalirauhasten poistoleikkausta. Tämä tietysti on puppupuhetta. Jos anaalirauhaset olisivat niin suuri ongelma hajuaistille, villit koiraeläimet olisivat kuolleet sukupuuttoon ajat sitten.
Jos rauhasia puristetaan ja sieltä tulee pahanhajuista eritettä, se ei ole merkki epänormaalisuudesta. Normaalit rauhaset tuottavat eritettä koko ajan ja erite tyhjenee ulostamisen yhteydessä. Sen sijaan sairautena anaalirauhasten tukkeutumiset ja tulehtumiset varmasti häiritsevät koiraa ja sen metsästysominaisuuksia. Tällöin näkyy kyllä edellä mainittuja sairauden oireita.
